Etusivu>Tekemiset>Kesätekemistä>Kalastus>Katariina II Imatralla ja Imatran Katariina

Katariina II Imatralla ja Imatran Katariina

Viipurissa Katariina II pysähtyi ja majoittui kauppias Filip Weckroothin taloon, jonka sisustus oli kokonaan uusittu keisarinnavierailua varten. Koko oleskelu Viipurissa kesti vain pari tuntia, mutta sen aikana ehdittiin hallitsijalle esitellä Viipurin tärkeimmät henkilöt.

Imatralle mennessään seurue ylitti Vuoksen Siitolassa, ja Imatrankoskelle tultiin pitkin joen itärannan tietä. Maaherra Anton Wulffert oli tullut keisarinnaa vastaan Lappeenrannasta. Imatra kuului tuolloin Kymen kartanon lääniin, jonka keskusvirasto oli Lappeenrannassa.

Imatran koskea ihasteltiin itärannalta. Paikalle oli pystytetty kaksi majaa, joita yhdisti laudoista, kaiteista ja portaista rakennettu kävelytie. Luonnonnähtävyyden tehoa lisättiin laskemalla tynnyreitä ja koskiveneitä koskesta alas. Katariinan kerrotaan ihastelleen näkemäänsä sekä koko Viipurin kuvernementin kauneutta. Kuvernööri esitteli keisarinnalle kosken rannalla lähiseudun virkamiehiä ja pappeja. Paikalle kerääntyneet paikkakuntalaiset saivat keisarinnalta pieniä rahalahjoja.

Päivällinen syötiin kruununvouti Henrik Masalinin kartanossa Siitolassa, ja kello kahdeksan aikaan lähdettiin paluumatkalle. Matkalla keisarinnalle esiintyivät paimenpojat, jotka soittivat tienvarrella huiluillaan suomalaisia kansanlauluja. Muitakin tsaariperheen jäseniä on käynyt Imatralla erityisesti koskea ihailemassa.



Tarinoita kerrotaan myös Imatran omasta keisarinnasta

Imatran Tainiokoskella eli 1920-luvulla Otteljaana Pirniskoski, jota tutut saattoivat kutsua Impiksi. Muuten häntä oli puhuteltava Keisarinnaksi. Ihmiset pitivät Keisarinnaa hulluna, mutta tekeytymällä hulluksi Keisarinna sai ihmiset tekemään itselleen kaikenlaisia palveluksia.

Keisarinna teki joka päivä kierroksen kylillä ja tuli usein takaisin pussi täynnä herkkuja, jotka hän oli hankkinut hulluttelemalla. Hän oli aina hyvin siisti, peseytyi aamuin illoin ja koristeli itsensä helyin ja renkain erityisesti käydessään "visiiteillä". Vappukulkueessa hän oli aina ensimmäisenä jonossa kantaen punaista paraatinauhaa olkapäällään. Keisarinna oli äkkipikainen ja saattoi haukkua esimerkiksi kaikki ministereitä alemmat virkamiehet.

Kerrottiin, miten keisarinna saattoi "sähköttää" herralle Pietariin hakkaamalla mailaa puuta vasten tai "soittaa" puhelimella, kun puhelimena oli vain torvi ja parimetrinen johto. Naapurin lasten tehtävänä oli selittää Keisarinnalle, mitä herra toisessa päässä sanoi. Hän ei kuitenkaan tykännyt hyvää, jos joku erehtyi puhumaan Keisarista.

Keisarinna odotti, että Pietarin herra tulisi jonain päivänä hakemaan hänet. Kun hän joutui kunnalliskotiin, lapset kertoivat Keisarinnalle, että nyt laittoi herra hakijan. Keisarinna nousi vaunuihin ja katosi naapuruston lasten elämästä lopullisesti.

Heidi Iivari: Keisarintie - Keisarillista matkailua suuriruhtinaan maassa vuosina 1772-1917, Imatran kaupunki, 1. painos 2001, 2. painos 2004

Katariina II Imatralla ja Imatran Katariina
Sivustolla käytetään evästeitä. Jatkamalla sivustolla hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja evästeitä tietosuojaselosteessamme.
OK