Etusivu>Tekemiset>Kesätekemistä>Kalastus>Skinnarilan Hovin historiikki

Skinnarilan Hovin historiikki

Palmroth rakensi joitain rakennuksia, ja niemeä kattavalle harjulle hän raivautti kilometreittäin kävelypolkuja, jotka reunustettiin pienillä kivillä. Harjulta on ihastuttava näköala etäälle yli selkien aina Merenlahden järvikylälle saakka. Vielä nytkin – yli sata vuotta myöhemmin – näistä poluista on huomattavissa jälkiä Parkinmäeksi kutsutussa puistossa.

Vuosien saatossa tila vaihtoi omistajaa useaan otteeseen, kunnes uusi lehti kääntyi Skinnarilan historiassa vuonna 1893 pietarilaisen hopeaseppä Pekka Silventoisen tullessa Lappeenrannan kylpylään kylpemään. Soudellessaan virkistyksekseen kaupungin ympäristövesiä hän osui sattumalta Skinnarilaan, ihastui paikkaan ja sai sen ostetuksi sen silloisilta omistajilta, venäläisiltä Gabriella ja Ivan Maximovilta. Pekka Silventoinen raivasi tilalle runsaasti peltoa, aloitti myöhemmin karjanpidon, rakensi tarpeelliset talousrakennukset ja piti sekä työväkeä että kesävieraita. Vanha suuri päärakennus, joka sijaitsi nykyisen korkean kuusiaidan länsipuolella, paloi tuhoisassa tulipalossa kesällä 1901. Uuden päärakennuksen, eli nykyisen talon, Pekka Silventoinen rakennutti urakalla Kaapreli Stenman -nimisellä kirvesmiehellä, jonka huolellisen työn tulokset seisovat vieläkin ihasteltavinamme. Talon lopullista valmistumisajankohtaa ei voida tarkasti määritellä, mutta se ajoittuu vuosien 1902-1904 välille.

Tila pysyi suvun hallussa lähes 70 vuotta, minkä aikana se näki perheiden syntyvän, kasvavan ja kuolevan sekä sotien tulevan ja menevän. Kuitenkin vasta Skinnarilassa asuneen Silventoisen perheen henkilöhistoria antaa selityksen tässä paikassa kukoistaneelle kulttuurielämälle. Kyseiset henkilöt liittyvät läheisesti vuosisadan vaihteen voimakkaisiin kansallisen heräämisen virtauksiin sekä vuosisadan alkupuolella kukoistukseen puhjenneeseen kansalliseen kulttuuriimme.

Johanna (Hanna) ja Pekka Silventoisella oli viisi lasta. Vanhin tyttäristä oli Alma. Hän opiskeli aluksi pianonsoittoa Pietarissa, mutta antautui lopulta laulajattaren uralle harjoittaen lauluopintoja paitsi Suomessa, myös Italiassa ja Ranskassa. Tähän päätökseen vaikutti epäilemättä hänen tutustumisensa säveltäjä Toivo Kuulaan vuonna 1906. Toivo Kuula löysi Almasta mielestään ainutlaatuisen laulujensa tulkitsijan ja esittäjän. Taiteilijatoveruudesta versoi nopeasti syvä keskinäinen kiintymys, ja heidät vihittiin Skinnarilan salissa vuonna 1914. Alman saattoi vihille hänen isänsä ja heidät vihki pastori Mömmö. Toivo Kuula vieraili ensimmäistä kertaa Skinnarilassa kesällä 1907. Hänen vierailunsa toistuivat säännöllisesti muutamia päiviä tai viikkoja kestäneinä jaksoina kesäisin vuodesta toiseen. Pian avioiduttuaan Alma ja Toivo Kuula kuitenkin siirtyivät omaan, Päijänteen rannalta hankkimaansa kesänviettopaikkaan.

Kuulan ensivierailu Skinnarilaan antoi tiettävästi aiheita hänen kuuluisaan A-duuri trioonsa, jonka sävelaiheet lienevät ensi kertaa hahmottuneet tässä salissa hiljaisina kesäiltoina. Skinnarilan silloin varsin koskematon luonto on todennäköisesti antanut hänelle myöhemminkin innoitusta – hänen orkesterisävellyksistään mm. “Hiidet virvoja viritti”, kantaatti “Kuolemattomuuden toivo” ja “Kevätlaulu” liittyvät läheisesti hänen Skinnarilan elämyksiinsä. Alma ja Toivo Kuula hioivat Skinnarilassa yhteisiä konserttejaan ja pitivät sitä levähdyspaikkanaan kiertueillaan. Toivo Kuulan kuoltua traagisesti Viipurissa vuonna 1918 ampumavälikohtauksessa Alma Kuula omistautui ainutlaatuisella hartaudella esittämään ja tekemään tunnetuksi miesvainajansa musiikkia.

Alma Kuula kuoli Skinnarilassa äkillisesti vuonna 1941 ollessaan valmistautumassa konserttiin. Silventoisten kolmanneksi vanhin tytär Olga, eli Oili, antautui hänkin musiikille opetettuaan aiemmin ranskaa ja venäjää Pietarin suomalaisessa oppikoulussa. Hän avioitui maisteri Väinö Siikaniemen kanssa ja heidät vihittiin samaisessa Skinnarilan salissa. Oili Siikaniemestä kehittyi tunnustettu lied-laulajatar, joka esitti antaumuksella nuoremman suomalaisen säveltäjäpolven tuotantoa niin koti- kuin ulkomaisillakin konserttilavoilla. Lukuisia olivat ne Yrjö Kilpisen, Sulho Rannan, Heimo Kasken ym. laulut, joita Oili Sinimi - taiteilijanimi, jota hän käytti - ensiesityksenä esitti ja vei mukanaan Saksan, Itävallan, Unkarin ja Puolan ym. Keski-Euroopan maiden konserttilavoille.

Kun selailee Skinnarilan Hovin vieraskirjaa, on huomattava se 1920-30 lukujen kulttuurielämämme henkilöiden kavalkadi, joka tulee vastaan näiltä sivuilta. Silloisen musiikkielämämme laaja kirjo vieraili säännöllisesti huvilalla. Nimet kuten Sulho Ranta, Väinö Raitio, Otto Kotilainen, Heikki Klemetti, Ilmari Krohn, Kosti Vehanen, Elli Rängman- Björlin sekä Anja Ignatius ovat varmasti tuttuja nimiä kaikille suomalaista musiikkimaailmaa tunteville.

Lähin ystävyyssuhde Oili ja Väinö Siikaniemellä, kuten myös Alma Kuulalla, oli tunnettuihin Hannikaisten veljeksiin. Muutkin perheen läheisimmistä ystävistä olivat usein nähtyjä vieraita Skinnarilassa, josta täten alkoi kehittyä koti- ja ulkomaalaisten taiteilijoiden suosima kohtauspaikka. Samoin akateemikko Yrjö Kilpisen nimi liittyy läheisesti Skinnarilan historiaan. Hän oli usein nähty vieras monine ulkomaalaisine ystävineen, jotka antoivat oman kansainvälisen leimansa silloin vielä hiljaiselle ja pikkukaupunkimaiselle Lappeenrannalle. Merkittävä osa Kilpisen sävellystyöstä tapahtui Skinnarilassa, joka jälleen kerran sai tarjota innoitusta suomalaiselle sävelten mestarille.

Sota-aika koetteli Skinnarilan Hovia monin tavoin, ja sodan myrskyissä sotilasmajoituksen aikana talon alkuperäisestä vuosisadan vaihteen irtaimistosta merkittävä osa tuhoutui tai hävisi. Sodan jälkeen ei taide-elämä enää palannut takaisin niin elävänä ja sykkivänä kuin se oli 1920- ja 1930-luvuilla. Hovin entisestä kalustuksesta on jäljellä ainoastaan komea trymoo-peili. Tuota aikakautta ilmentää myös Oili Siikaniemen flyygeli salissa. Muuten talon kalustuksessa on pyritty jäljittelemään vuosisadan vaihteen henkeä.

Skinnarilan Hovin historiikki
Sivustolla käytetään evästeitä. Jatkamalla sivustolla hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja evästeitä tietosuojaselosteessamme.
OK